Farina fan Hankala ✦ päiväkirja

Eskarin alkeet alá Farina (426 sanaa)
kirjoittanut Royal Gardens VRL-13369

Kiaran oli vannonut ja sanonut kaikille ratsuttajille, ettei nuorten hevosten selkään nouste ennen kuudetta kesää. Kaikki perusavut pysähdyksestä avotaivutukseen opetetaan ensin maastakäsin juoksuttaen, kävellen tai ohjasajen miten haluaa asiaa kuvastaa. Tallissa oli paljon nuoria, jotka voisivat aloittaa eskarin mukiloimatta. Ensimmäiset esikoululaiset olivat Vada, Calle, Lettu, Lumina, Pahvi, Rosso, Verna ja Farina. Kiaran oli sanonut, että jokainen työntekijä saa ottaa mieluisen eskarilaisen, mutta Vernan ja Farinan Kiaran otti itselleen. Verna vain siksi, että oli silmäteränsä esikoinen ja Farina oli jostain muusta syystä alkanut kiinnostaa. Ehkä se oli se arvokkuus ja hiljaisuus, mitä ruunikko suorastaan hehkui.

Farina oli ainutlaatuinen tamma. Mitään niin herkkää ja “täysiä tammaa” Kiaran ei ollut ennen nähnyt. Farina reagoi jokaiseen apuun aina varpaiden asennon muutoksesta äänimerkkiin isosti. Herkät hevoset olivat miehen mieleen, mutta näin yliampuvan herkkää oli jopa vaikea opettaa.
“Ja rauhassa”, Kiaran puhui matalasti ja hiljaa, sillä Farinalla ei vauhtia puuttunut. Välillä vauhtia oli niin paljon, että tamma kulki aivan kylki kellallaan. Kun Kiaran yritti auttaa tammaa pysymään pystyssä näyttämällä pohjemerkkiä ja lapojen sijantia, Farina lisäsi vauhtia ja nosti pään korkealle. Tamma luimi hämmennyksestä vähän väliä ja muutteli ympyrän kokoa. Välillä meinasi olla miehen sylissä.
“Tämä hyvä”, Kiaran huokaisi, kun ruunikko ravasi hyvin eteen-alas ja pää nokki kuin kanalla. Tamma oli viimein rento ja hieman enemmän kuulolla, kun alku energiat saatiin alta pois. Tamma pysähtyi raipan viedessä etuosan eteen ja liikkeelle lähdettiin ponnistavasti, kun raippa edes liikkui takaosan luokse.
“Ihan rauhassa vaan”, Kiaran hymyili ja otti muutamat seis-liikkeelle siirtymiset. Tamma sai päättää oliko ravia vai käyntiä, kunhan siirtyminen oli hillitty. Tosin oli kivaa, että hevosella oli oma moottori ja paljon liikettä jo nuorella iällä. Kiaranin pitäisi vaan oppia käyttää kaikki energia hyödyksi. Hän oli tottunut hevosiin, jotka toimivat kuin ajatus.

“Sehän liikkuu”, Melina hymyili maneesin katsomosta.
“Joo, pitää vielä treenata”, Kiaran vastasi ja pysäytti tamman. Farina pysyi kuin tatti paikoillaan ja oli hieman hikinen paikoittain. Tamma hieman luimi, kun Melina tuli lähemmäksi.
“Hei, Farina, äläs nyt”, Melina ignoorasi tamman huonon käytöksen, mutta kunnioitti tamman omaa tilaa. “Siinä on luonnetta”, nainen jatkoi. Hän oli tottunut ärhäköihin tai luonteikkaisiin hevosiin. Hänen omat friisiläiset ja warlanderit olivat Hankalan linnan pahamaineisesta laukkaavasta ruttolaisesta, Daksusta.
“Ei kuitenkaan kipukäytöstä, mitä some tykkää pommittaa”, Kiaran pyöräytti silmiä, sillä aihe varusteineen oli noussut isosti pintaan. Farina liikkui puhtaasti ja mielekkäästi, mutta kaikki kuvat osuivat juuri siihen hetkeen, kun korvat olivat luimussa eikä hörössä. Eikä luimiminen ole aina huono merkki, tamma voi vaan kuunnella taaksepäin.
“Luin kanssa. Ihmiset ovat niin herkkiä nykypäivänä kaikelle”, Melina naurahti, sillä hän tiesi totuuden. Kartanolla hevosia kohdeltiin kuin jumalia ja pistään ei pihistetty mitä tuli hevosten hoitamiseen.