Coriandre Dorée

© Royal Gardens VRL-13369 

Trailerista ulos astuessaan oli melko selvää että tämä nuori yksilö ei juuri kaihtanut uusia tilanteita tai kovia ääniä. Korvat höröllään se tutki uutta ympäristöä ennemmin uteliaana kuin pelokkaana, joka oli oikein hyvä merkki historiallisiin lajeihin tarkoitetusta hevosesta. Talliin taluttaessa se ei meinannut jaksaa huomioida taluttajaa, vaan asteli sinne minne jalat veivät samalla kun katse oli jossain aivan muualla. Mahdottoman utelias ja peloton nuori ori on siis kyseessä.







i. Maucolyn oli Hankalan linnan friisiläisiä, joka kilpaili historiallisissa lajeissa, enimmäkseen ratsujousessa ja joustauksessa. Ori osallistui sijoittuen yhteensä 44 turnajaiseen, joista voittoja oli 11 kpl. Linnanväen kesken Mana oli rohkea, herkkä ja kuuliainen turnajaisratsu. Etuna ja haittana, että ori oli hieman työhevosen asenteella ja rakenteella varustettu jämpti friisiläinen. Jälkeläisiä orille siunautui kaksi ja molemmat oli barokkiristeytyksiä. Huhujen mukaan kolmas varsa, joka olisi ollut puhdas friisiläinen syntyi kuolleena.

ii. Malysos oli suhteellisen suurikokoinen friisiläinen ja suurin osa orin jälkeläisistä ovat perineet voimakkaan ulkomuodon sekä erikoiset valkoiset merkit. Malysos näytti muiden friisiläisten rinnalla työhevoselta, ja koko mustan värin sijaa orilla oli neljä valkoista sukkaa ja tähti otsassa. Harvinaista puhtaalta friisiläiseltä ja merkkien vuoksi Malysos jäi ilman kasvattajapalkintoja sekä kantakirjausta. Muutoin Malysos oli karismaattinen ja ryhdikäs ori eikä omistaja epäröinyt viedä oria näytille. Kotosuomessa ori kilpaili helpoissa kouluratsastusluokissa, mutta ori oli vaikea saada rennoksi pakosta liikkua pää ylhäällä ja kaviot korvissa. Malysos siirtyi pian vakituiseksi maastomopoksi, minkä avulla pyrittiin saamaan hevoseen rentoutta. OTE-hieronnasta ei ollut apua, kun pian huomattiin okahaarakkeissa alkavaa ongelmaa. Ori siirtyi siitokseen ja pihakoristeeksi.

iii. Malygos oli hurmaava ja pikimusta friisiläishevonen pienen valkoisen tähden kanssa. Epämääräisen tähden piilotti orin pitkä kiharainen harja ja pienen huijauksen kautta ori pääsi II-palkinnolle kantakirjassa. Tarmokas ja ryhdikäs barokkityylinen ori kilpaili kouluratsastuksessa vaikeissa luokissa alkuunsa hyvällä menestyksellä, mutta pian puoliveriset jyräsivät friisiläisen jonon perälle. Malygos siirtyi tuntikäyttöön, mutta ori ei ollut uusien ratsastajien kanssa helpoin tapaus. Muutoin herkkä ja kuuliainen ratsu heittäytyi etupainoiseksi jyräksi, kun ratsastaja vaihtui tunnin välein. Tämän takia ori myytiin eteenpäin yhdelle ihmiselle, missä ori pääsi jatkamaan jalostusorin hommia ja leppoisia eläkepäiviä.

iie. Imeyna oli tavanomainen friisiläistamma, joka oli nähnyt elämänsä aikana kaiken: ratsastuskoulun seurakisat, isommat kisat pääkaupunkiseudulla, lähimetsien nurkat ja niin edelleen. Imeyna, tutummin Jana oli ratsastuskoulun suosikkeja lasten kuin aikuisten keskuudessa. Herkkä, sopivan temperamenttinen ja rohkea tamma oli kaikille juuri sellainen kuin halusi. Pelokkaille ensikertalaisille Jana oli varma ja laiskanpuoleinen, kun puolestaan kokoneiden kanssa rohkea ja näyttävämpi. Tammalta uskalsi aina pyytää enemmän eikä se tuntunut ottavan hernettä nenään. Hurjapäiden kanssa tamman kanssa uskalsi laukata pellon edes takas ilman pelkoa mahdollisesta pillastumisesta.

ie. Cornelia tuttujen kesken Korppu oli hellyydenkipeä tamma, josta ei kilparatsua tullut. Matkustaminen oli viimeinen asia mihin tamma suostui. Traileriin lastaamisesta tuotti pelkästään kyyneliä ja viimeinen matkaaminen tapahtui eläinlääkäriin, kun pihassa tamma heittäytyi maahan shokista. Tamman selkä vaurioitui kaatumisen johdosta ja teki hevosesta ratsastuskelvottoman. Tamma oli muutoin terve ja pirteä, mutta satulaa tai ratsastajaa ei voinut laittaa selkään. Harjoittelu tapahtui maastakäsin taluttaen, liinassa ja yhdessä lenkkeilen luonnossa. Myöhemmin omistaja innostui kokeilemaan akateemista ratsastustaitoa. Tamman tila alkoi vähitellen heiketä, mutta ehti saamaan yhden jälkeläisen ennen pois nukkumista.

iei. Sadon oli oikea tuulispää ja kouluratsastuksen sijaa orin omistaja kilpaili esteillä 80-90 cm luokissa. Omistajan kanssa Sadon kiersi lähialueen seurakisat ja arvokisat kauempaa, mutta pois Suomesta ei lähdetty. Raha tuli vastaan, kun lisenssit ja matkat maksavat vasemman munuaisen verran. Sadon hyppäsi yksittäin yli metriä, mutta metrin radoille eivät taidot ja rakenne antaneet myöden. Orin selkä alkoi oireilla myöhemmällä iällä, kun okahaarakkeet alkoivat painua yhteen. Esteura päättyi siihen ja jatkui maastokaverina sekä kouluratsuna ilman kisaamista. Jälkeläisiä orille syntyi useampi ennen poismenoa.

iee. Maude oli astetta tulisempi yksilö, jolla tuntui olevan korvat aina niskassa kiinni. Ilkeä tamma ei ollut, ettei ikinä purrut tai potkinut, mutta kestovitutus oli jäänyt. Heinä oli väärää, laiduinkaverit perseestä, karsinakaveri tulee liian lähelle, rehut pahan makuista, huopa rytyssä ja omistajalla likaiset vaatteet. Tamma kaipasi huumorintajuista käsittelijää, kuka ymmärsi herneprinsessan ärsytyksiä. Silkkihansikkaat käteen ja namipaloja mukaan, niin Maude osasi olla hieman armollisempi. Ratsuna herkkä, eteenpäinpyrkivä ja ajoittain säikky. Kuitenkin vakkariratsastaja uskalsi tehdä tamman kanssa mitä tahansa.