Järndäldens Brunhelda

Tuuli repii hiuksiani ja vesipisara valuu nenänvarttani pitkin. 

”Täällä sataa”, totean alakuloisena. Normaalisti olen innoissani jos sataa, minä nimittäin rakastan sadetta. Mutta onko tänään pakko? Olen nimittäin juuri menossa tapaamaan Helkaa, ensimmäistä hoitohevostani ikinä. 

Saranat narahtavat ikävästi avatessani tallin ovea, mutta pääsen kuitenkin juuri ja juuri korvat ehjänä tallin sisäpuolelle. Tallissa minua odottaa monen hevosen ja ponin hirnunta, ne nimittäin luulevat saavansa namupaloja! Jatkan pidemmälle käytävää, ja lueskellen samalla karsinoiden ovissa olevia nimikylttejä, kunnes löydän karsinan jossa lukee ”Helka”. Katsahdan ylöspäin, ja huomaan kuinka pieni, ruunikko pohjoisruotsinhevonen katsoo minua kerjäävällä katseella. 

”Ai haluat porkkanan?”, kysyn tammalta samalla osoittaen taskussani olevaa porkkanaa. Tajuan vasta nyt kunnolla, että Helka on minun hoitohevoseni. Rakastan ajatusta niin paljon, että ryntään karsinaan ja halaan Helkaa kaulasta niin kovalla rytinällä, että melkein koko tallin hevoset säikkyvät. Halatessani tammaa tunnen taskuni kutiavan, ja kun käännyn katsomaan mitä siellä on, näen Helkan mussuttavan porkkanaani hyvin tyytyväisen näköisenä. 

”Ookko vähä höpönassu?”, hymähdän tammalle samalla taputtaen sen kaulaa. Suljen karsinan oven perässäni, ja lähden hakemaan harjapakkia. 

Astuessani varustehuoneen ovesta sisään, huomaan varustetaivaan. Satuloille, suitsille ja harjapakeille on kaikille omat seinänsä, joissa ne ovat hyvin siistissä järjestyksessä. Ei kestä kauaa, kunnes löydän Helkan oman harjapakin, ja lähden karsinaan kohti. 

”Harjaaja saapuu”, ilmoitan Helkalle saapuessani karsinan eteen. Avaan karsinan oven ja otan oveen ripustetun riimun ja riimunnarun käteeni. Tamma ei temppuile riimua laitettaessa, vaan työntää itse päänsä siihen. Napsauta narun kiinni ja maiskautan Helkan liikkeelle. Kiinnitän hevosen molemmin puolin käytävälle, ja aloitan harjaamisen. 

Harjaus sujuu hyvin ilman hyörintää ja pyörittää, tamma nostaa kaviotkin todella kiltisti, ilman hoputuksia. 

Kun laitan Helkan takaisin karsinaan, se kerjää vielä muutaman herkun, jotka se totta kai saa! Kukapa voisi kieltäytyä tuollaisen suloisen karvapallon katseelta! 

Keskipäivällä käytiin uudempien oppipoikien kanssa Hunting I- tason turnajaisratoja. Rata alkoi hypyllä ja Helka oli innoissaan päästessä pitkästä aikaa turnajaisareenan kivimuurien sisälle. Fionalla oli pidättämistä, kun tamma suorastaan ryntäsi heinäpaali esteelle. Ohjakset yhdessä kädessä ja puolihaarniskoissa Fiona suoritti esteen kevyesti tamman kanssa. Siitä kaarsi tynnyrin luokse ja maasta piti noukkia peitsi. Peitsen noukkiminen osottautui aluksi hankalaksi, kun tammalla oli liikaa virtaa. Aluksi tultiin ravissa ja sitten uudelleen laukassa. Peitsen kanssa piti osua shock quintain kilpeen. Fionalla oli vaikeaa nostaa raskas peitsi ylös osuakseen kilpeen, mutta saatuaan oikeanlaiseen otteen helpottui tehtävä. Tehtävä jatkui peitsen kanssa. Peitsi laskettiin hetkeksi alas, kunnes renkaat olivat edessä. Levee, nostaa peitsen ylös ja nappaa renkaat peitseen. Kaikki renkaat jäivät peitseen ja nainen pääsi tiputtamaan peitsen renkaineen tynnyriin. Toinen este edessä ja hypyn jälkeen piti oman miekan kanssa sivaltaa saraseenien päät ja sen jälkeen aivot nurin. Fiona otti miekan tupesta ja kypärät alkoivat tippua hankeen. Ratsu oli riemuissaan mukana ja eteni korvat hörössä kootussa muodossa. Aivojen kohdalla vaadittiin tarkkaa tähtäämistä, sillä aivot olivat korkeampien tolppien päässä. Tämän jälkeen rata ratsastettiin loppuun miekan kanssa kohti kahta kokonaista ritaripatsasta, joiden päässä oli koriste esine. Tämä piti lyödä alas ja rata päättyi siihen. Helka oli hikinen, mutta puuskutti tyytyväisesti radan jälkeen. Fiona riisui kypärän ja alkoi pakkasilman raikastaa hiestä märät kasvot. 

Fiona otti uusintakierroksen Helkan kanssa. Fiona asetti kypärän takaisin päähän ja valmistautui omaan vuoroonsa. Tänään oli varattu kunnolla aikaa oppipoikien harjoittamiseen hevostensa selässä, joten aikaa oli rutkasti. Fiona otti heti hyvän rullaavan laukan. Nojautui eteenpäin ja piti ohjaksia yhdessä kädessä. Helka laukkasi kaula kaarella eteenpäin kohti ensimmäistä estettä. Hyppy tuli hyvin vapaalla tyylillä, mutta oppipoika piti tasapainon hyvin esteen aikana ja ohjasi ratsunsa kohti toista tehtävää nimittäin peitsen noukkiminen maasta. Tällä kertaa sujui paremmin mitä ensi yrityksellä, kun Fiona kumartui valmiiksi noukkimaan peistä lumihangesta. Fiona nappasi peitsen kunnolla kainaloon ja valmistautui ottamaan renkaat peitseen. Kaikki jäivät peitseen roikkumaan. Fiona laski peitsen alas ja tynnyrin kohdalla tiputti renkaat ja peitsen tynnyriin. Saraseenien päät sujuivat yhtä hienosti kuin ensimmäisellä kierroksella, että nainen on harjoitellut aseiden käyttöä ritarinsa kanssa.

Sijoitukset: 1        VHRY-CUP-sijoitukset: 0        Kaikki kilpailut: 4