Amans Lavlieta I

Solo ei ole ehkä se kuninkaallisen upea, näyttäväliikkeinen, ylväs musta ritariratsu mitä kladrubynhevosista yleensä kuvitellaan. Ehei. Sololla on ohuet jalat, lyhyt selkä, eikä ihan niin kyömy pää. Se on vähän hömelö, utelias kuin kissanpentu ja vähän muutenkin hassu. Jos jostain hevosesta voisi tehdä komediasarjan, se tehtäisiin Solosta. Turpa tuntuu työntyvän ihan joka paikkaan, se koluaisi kaikki nurkat ja purkit jos vain saisi, mutta mitään pahaa se ei ikinä tarkoita. Eikä ori ole varsinaisesti tyhmä, se vaan tuntuu tekevän asioita mielijohteessa ja silkasta uteliaisuudestaan. Solo ei ole säikky, mutta yllättävä kova ääni saattaa säpsäyttää, ja yleensä vaan kiinnostaa. 

Sololla on myös tapana kiintyä niin asioihin, muihin hevosiin sekä ihmisiin joita näkee paljon. Tällä hetkellä sen tuki ja turva on valkea kladruberori Bara, jota seuraa joka paikkaan. Sololle saattaa tulla eroahdistusta jos on pitkään yksin, mutta niin kauan kun jotain elävää on lähellä kaikki on hyvin.

Tarhassa ori esittelee itseään oikein mieluusti ja tuntuu olevan koko ajan liikkeeessä. Aina se ei ymmärrä mitä henkilökohtainen tila tarkoittaa ja saattaa ärsyttää tarhakavereitaan olemalla ihossa kiinni. Taluttaessa ja hoitaessa tekee välillä samaa, eli ori saattaa nojailla hoitajaa vasten. Rakastaa rapsutuksia ja on perso herkuille, joten kiinniottaminen ja miellyttäminen on helppoa. Hoitaessa on ihan nätisti, mutta turpa monesti koluaa kaikki paikat taskuista harjapakkiin.